Mitä hunaja on?
Hunaja on mehiläisen keräämä luonnontuote, johon ei lisätä mitään. Tätä tarkkaillaan Suomessa erityisen tarkasti esimerkiksi pistokokein. Hunaja on yksi ihmiskunnan vanhimmista edelleen käytössä olevista makeutustavoista. Jo yli 10 000 vuotta vanhoissa luolamaalauksissa on kuvattu hunajan keruuta ja muinaisilla egyptiläisillä tiedetään olleen jo mehiläistarhausta.
Mehiläiset kuljettavat kerralla pesään mettä noin 0,1 grammaa. Mesilähde valikoidaan tarkasti - mehiläisilläkin on suosikkikasveja. Mehiläinen prosessoi hunajan rauhasissaan tuottamien entsyymien avulla. Entsyymit muuttavat meden sokerit hedelmä- ja rypälesokeriksi. Näiden sokereiden suhteet määrittävät hyvin pitkälti hunajan koostumusta ja ulkoasua.
Tuore mesi sisältää runsaasti vettä, joka alkaa helposti käymään pesän lämmössä. Pesässä olevat mehiläiset haihduttavatkin hunajasta liian veden pois. Tuore mesi levitetään mahdollisimman moneen kennoon, jotta haihtuminen olisi mahdollisimman tehokasta. Kun hunaja on mehiläisten mielestä valmista, mehiläiset peittävät hunajakennon vahalla ilmatiiviiksi odottamaan käyttöä.
Mitä on kiteytyminen, miksi hunaja on joskus jäykkää?
Hunajan kiteytyminen eli “kovaksi” meneminen on luonnollinen prosessi, jota sanelee hunajan koostumus. Suomalainen hunaja on luonnollisesti herkästi kiteytyvää, sillä suomalaisista mesikasveista saadaan enemmän rypälesokeria, kuin hedelmäsokeria.
Hunajan kiteytymisprosessiin voidaan kuitenkin vaikuttaa jossain määrin. Esimerkiksi sekoittamalla joukkoon pieni määrä hienokiteistä hunajaa ja sekoittamalla hunajaa mekaanisesti saadaan aikaan usein toivottu “pehmeä” rakenne.
Hunajan ulkoasuun vaikuttaa myös hyvin paljon kesän säätilat. Esimerkiksi ulkolämpötilat eri kasvien kukinnan aikaan sanelevat mehiläisten keruumahdollisuudet kyseisestä satokasvista. Näin ollen joka vuoden hunaja on usein hieman erilaista ja tarkalla makuaistilla voi löytää edellisen kesän maut!
Lämmitetäänkö hunajaa pakkausvaiheessa?
Vaikka usein ulkomailla on käyttöön omaksuttu hunajan suhteen käsittelymenetelmäksi iskukuumennus, ei tämä toimintatapa kuulu suomalaiseen hunajantuotantoon. Vesterisen Mehiläistarhoilla hunajaa ei lämmitetä missään vaiheessa prosessia lämpimämmäksi kuin mitä se on pesässäkään (n. 35 C).
Mitä sitten on raakahunaja?
Koska ulkomaisessa tuotannossa hunajaa voidaan lämmittää paljonkin (kts. ed. vastaus), on lämmittämätöntä hunajaa alettu kutsua nimellä “raakahunaja” (Raw honey). Kuitenkin, Suomessa hunaja-asetus määrittelee termit mitä hunajasta Suomessa voidaan käyttää ja käsitteellä raakahunaja tarkoitetaan Suomessa keskeneräistä hunajaa jossa vesipitoisuus on liian korkea. Käytännössä suomalainen hunaja täyttää määritelmän joka esim. USA:ssa “raakahunajalle” asetaan.
Voiko hunajan laatua määrittää?
Paitsi aistinvaraisin menetelmin, voidaan hunajan laatua tarkkailla myös laboratoriomenetelmin. Suomen Mehiläistarhaajien Liitto suorittaa säännöllisesti pistokokeita, joissa kotimaisesta hunajasta tehdään tarkat laboratorioanalyysit.
Yksi tärkeimmistä mittareista laadulle on HMF-arvo (Hydroksimetyylifurfuraali). Tämä arvo kasvaa hunajan lämpökäsittelyn ja ikääntymisen seurauksena ja täten toimii hunajan tuoreuden ja elinvoiman mittarina. Maksimiarvo hunajalle on 40 mg/kg, kuitenkin hyvän hunajan viitearvona pidetään alle 15 mg/kg.
Vesterisen Mehiläistarhojen hunajan HMF-arvot ovat olleetkin erittäin alhaisia (esim. 2019 1,7 mg/kg). Tämä on ollut mahdollista nopean linkous- ja pakkausprosessimme ansiosta, jossa hunaja pakataan nopeasti linkouksen jälkeen ja jossa vältetään turhaa lämmittämistä.
Miten kotimainen hunaja eroaa tuontihunajasta?
Suurimmat erot ovat usein aistein havaittavissa. Koska hunajaa voidaan tuottaa hyvin erilaisten kasvien kukinnoista, on luonnollisesti myös hunaja hyvin erilaista. Ulkomaisten hunajien ongelmana on ollut myös hunajaväärennökset, jotka usein voidaan toteuttaa sekoittamalla tavallista sokeria hunajan sekaan. Kotimainen hunaja on tarkemmin valvottua, joten väärennöksiä ei kotimaisen hunajan osalta ole onneksi tavattu.
Missä hunaja pitäisi säilyttää?
Hunaja säilyy hyvin huoneenlämmössä. Suurissa lämpötiloissa (>25 C) säilytys pitkään heikentää hunajan laatua ja voi johtaa hunajan sokerien erottumiseen. Jääkaapissa hunaja menee usein jäykäksi, joten yleensä huoneenlämmössä oleva hunaja on helpoimmin käytettävissä.
Osa “hunajapuritaaneista” pakastaa vastalingotun hunajan varmistaakseen kaikkien hienoimpien aromien säilymisen. Kannattaa kuitenkin muistaa että hunajan yleensä pilaa ainoastaan liiallinen kosteus ja että faaraon haudastakin löydetty hunaja on ollut edelleen syömäkelpoista.
Mihin hunajaa voi käyttää?
Pääasiallinen käyttötapa hunajalle on makeuttaminen. Hunaja aistitaan tavallista sokeria noin 1,3 kertaa makeammaksi, mutta siinä on noin 20 prosenttia vähemmän kaloreja. Näistä syistä johtuen saman makeuden tunteen saa hunajasta jopa 40 prosenttia pienemmällä energiamäärällä kuin sokerista. Tämä on tärkeä tekijä silloin, kun puhutaan hunajan ja tavallisen sokerin terveyseroista. Sataa grammaa sokeria vastaava makeus saadaan noin 70 grammalla hunajaa.
Hunajan on osoitettu tutkimuksissa toimivan myös yskäreaktiota hillitsevänä ja on osana suomalaista käypä hoito-suositusta lasten alahengitystieinfektioiden hoidossa.
